Talk to the elbow

Siispä kyynärpään kuulumisia!

Arpi on helakan punainen, jota suojataan 50 prossasella aurinkorasvalla. En herää enää yöllä kivistykseen tai puudutukseen, jota kyynärpäässä tunteena ennen vallitsi. Näen pienen hauiksen liikkeen ja treenailen sillä koukistusta ja suoristusta. Se on vielä aika heikko, se mitä oikea käsi tekee, tuntuu että se nauraa vasemmalle. hah!! Hassusti se kuitenkin suoristuu muttai niin suoraksi kuin toinen, lieko enää koskaan, kiitos vähän ylitaipuvien polvien ja kyynärpäiden. Parasta tässä IKINÄ on, että tällä viikolla seisoin ekan kerran käsilläni sitten sen…..

Heikosti täristen ja kaikki paino enemmän oikeella kädellä mutta ei se lähteny altakaan, niinkuin aijemmin tuo olo oli, että kun se ei lukkuidu, niin se tipahtaa alta pois. Tsiisus sitä tunnetta!!!! Koko ajan kun on tehny mieli mennä käsilleen (en todellakaan mikään käsilläseisoja oo) mutta kai se on se levottomuus mikä tekee mieli pyristeleen. Wuhuu, sinne menossa siis. Pikkuhiljaa myös pääsemässä pahasta maneerista mikä on pistäny mut pitään kättä vyötäisillä rennosti koukussa. Ei oo ollu muutakaan paikkaa, kun ei sitä osannu roikuttaakaan. Käsi menee vyötärölle lepään ja aivot sanoo naks, EI!! Eli, kyllä se on hyvällä mallilla. Kohta jo roikutaan!!! 🙂

Kuvia täältä lämpimästä Turkista. Käppäilin Kalelle missä on vanhat linnotuksen rauniot ja mahtavat näkymät. Toisena päivänä käppäilin rantaviivaa pitkin, mitä riittää! Ja kyynärpää myös sanoo MOI!

Seuraavaksi on luvassa Turku ja siellä Future Sirkus festarit! Myös kavereita ja synttäreitä 🙂

http://futurecircus.wordpress.com