Tube

 

Mahtava Underground, joka vie ja kuljettaa.

Aamulla aina päätän ottaa positiivisen feng suin mukaani ja hymyillä kaikille töihin menijöille. 🙂 Kuinka iso vaikutus onkaan sillä, että saavun eri aikaan asemalle. 5min sinne tai tänne muuttaa koko asian. “Hyvään” aikaan paikalla ollessa mahdun ihan ok kyytiin, eikä silloin purista keuhkoista. 5min myöhemmin saattaa jo tilanne olla ihan toisin. Metroon ängetään ku hullut ja hinnalla millä hyvänsä. Vähän soria sinne ja tänne ja mind the cab!! Tilan ahtaus on sitä luokkaa, että pysyy pystyssä ilman, että pitää mistään kiinni. Oman tilan haltuun otto on mahdotonta! Sitten tulee seuraava pysäkki missä vielä enemmän ihmisiä yrittää tunkea sisään. Ulkona kuuluttaa tyyppi, että päästäkää ensin ihmiset ulos ja menkää sitten vasta sisään ja menkää niin syvälle ku pääsette. hah haaa….. Ei saakeli, jos nuo ei välillä naurata niin ei sitten mikkään!

Ei siinä mitään, että ite on hymysuin ja jokseenki huvittunu mutta sitten jos ihan vieressä onkin joku ketä hermostuttaa iha perskatisti. Siinä se sitten saattaa karjua, että nyt helkattiin tuo sun reppu selästä ja peremmälle siitä. ÄÄK!!! Lisäksi on se lämpö… aah, se ihana lämpö! Joku hikoilee ihan hulluna, toinen näyttää siltä että pyörtyy kohta. Mä yritän hörppiä kahavia ja pitää samalla kiinni jostain yhellä käellä. Tuoksut leviää ympäriinsä ja haistat samalla ruusun ja paskan! 🙂 

Sitten se kun nämä vekottimet ei toimikaan. On ratatöitä ja viivästyksiä. Kerran tulin aamulla asemalle ja kaikki vaan hulluna juoksi ympäriinsä ja osa samalla puheli puhelimeen. Minä siinä sitten vaan päättäväisesti jatkoin matkaa ja mielessä kävi, että josko joku onnettumuus on sattunu?! NO, kohta kuulin kuulutukset, linja on poikki ja tilannetta yritetään korjata. Ei menny kauaa ku tämä Oululainen juoksi samallai ku muutki. hah!!! Apua, minne mä meen ja miten pääsen kouluun. HULLUT jonotukset korvaaviin busseihin ja taas mentiin viidakon lakien mukaan. Kuka vikana kyydissä, ei oo kyydissä! Jos näin sattuu, niin sillon bussia vaihdetaan ainakin kolmeen kertaan, koska bussitkin menee tukkoon ,eikä mitään linjoja ajeta loppuun asti. Ainakin mun kokemusten mukaan.

No, kuiteski. Kaiken kaikkiaan, on ihan älyttömän mielenkiintosta myös. Katella ympärillä olevia ihmisiä ja miten meillä kaikilla on omat selviytymis keinomme missäkin ympäristössä. Luetaan lehtiä, kuunnellaan musiikkia, meikataan, otetaan kontaktia, ei oteta kontaktia. hmmm…. Kyllä ihmisten silmät on se sielun peili.

Tälläkin heppa patsaalla Camdenissa

 

Vielä yks kuva vain matkalta. Seinämaalaus Shoredich alueelta!

 

 

 

 

 

 

Norway

Pikkureissu Norjaan käytiin viikonloppuna heittään.

Flunssa tuli odottamatta mutta ei auttanu. Muut lensi omia menojaan suomesta ja olivat ennen mua paikalla. Mä tulin vähän perässä, nenä ja korvat tukossa! hah!!!

Tosi kiva keikka oli ja oivoivoi mitä sushia käytiin syömässä. HERRANJUMALA!!!!! Pieni oli kylä mutta sitäkin suurempi ruoka. Jäi kyllä ehdottomasti parhaimmaksi ikinä. Jos meette käväseen kaupungissa Moss, niin suosittelen.

 

Näyttää ihan perussetiltä mutta kai sen sitten vaan huomaa ku joku on ihan eri luokkaa maussa!! Tsiisus 🙂

Reissu oli lyhyt mutta sitäkin kivempi. Sain tuliaisia suomesta, joista oon onnellinen. Jesh!!! Carmolis tippoja ON!!!

 

Ready to go!!

 

Kotiin sunnuntaina ja suoraan sänkyyn. Isokuppi teetä ja video pyörimään!!! Kuitenkin tänään maanantai aamuna olo oli aika järkky, joten soitin kouluun ja sanoin olevani tän päivän poissa. Perskeleen flunssa mutta ei auta. 

Uuteen viikkoon noustaan taas!!! 🙂

-H

Taikapallot

Heiiii

Sana on TAIKAPALLOT!!! Ainakin minun elämäni mullistaneet pallot. En oo ennen testannu ja nyt ne omistan. 🙂

Koulussa pidetään mielestäni tosi hyvää huolta oppilaista, niiden kunnosta ja kehonhuollosta. Kaikkien oppilaiden tunnit mielestäni jakautuvat niin, että on omia lajitunteja ja sitten muut sitä tukevat tunnit siinä vieressä. Mitä sitten kukin tarvitsee.

No kuiteskin taikapallot tuli tutuksi viime viikolla. Huomattavaa jumistusta on ollut havaittavissa ja niska/hartia/olkapää seutu vetää juntturaan. Mulle pidettiin henk.koht hetki miten saisin avattua näitä paikkoja ja mitä pitäis tehä ja miten pallojen kanssa. Oli siinä paljon muutakin mutta pallojen kanssa koin ahaa elämyksen. Aah…. Elämä pelastettu ja helpotettu. Sattuu ihan hulluna, eikä oo nautinnollista mutta välitöntä helpostusta luvassa. 🙂 Oonkin möyriny näiden pallojen kanssa sitten ennen treeniä ja sen jälkeen. Määrällä ei kuulemma väliä! Pallot kulkee mukana koko ajan. Koen pientä paniikkia, jos pallot ei ookkaan laukussa. hah. 

Ainiin ja mulla on mahtava notkeusopettaja, vaikka tuo notkeus on venytys mulle mutta kuiteski. Ihan huippu tyyppi, kotoisin Mongoliasta. Kurinalaisesti venytellään ja irvistellään. 

ps. Uutta viuhkaa ei vielä ole. Vanha rikkimennyt korjattiin naulalla ja toivon vaan sen pysyvän kasassa niin kauan, että saan uuden

 

Parsa pelastaa

Näin ne mennee!!

Totuttelu jatkuu tähän treeni rytmiin ja aikaisiin aamuihin. Ei niinkään aikaisiin joillekin mutta mulle se ainakin tuntuu,kun ei tälläsessä rytmissä oo ollu ainakaan viiteen vuoteen. Hah!!

Aamulla ylös ennen seitsemää,suihkuun ja syömään. Bussiin, metroon ja kouluun. Vaatteiden vaihto, rekisteröintiin ja tunnille. Päivän jälkeen, joko lisää treeniä tai muita koulu juttuja (tai juoksevia asioita, kuten alumiini putkien metsästystä), metroon, bussiin, kotiin, syömään ja nukkumaan.

Voin sanoa, että näytän harmaalta. Hyii…. Treeni vaatteetkin on jo ihan kärsineet ja tossut hajalla. (Tuossa vieressä nyt kyllä makaavat, uudet liimat pohjassa) Päätin turvautua pienen tauon jälkeen taas PARSAAN. Ah, ihan parasta. Lainaan kaverin sanoja: Siitähän se menestys sitten lähti.  🙂

Mulla on myös muutamana viikkona ollu keskiviikkosin Aerial Conditioning. Hah, minä, huimapäisin ilma-akrobaatti Moi. Eiku, todella hyvät on ollu tunnit. Kunnolla sitä voimaa kehiin. Meitä on tunnilla viisi ja muut on ilma-akrobaatteja. Sitten siellä joukossa mä joka viimesillä voimilla pinnistelee menemään. Hullun vahvoja on kyllä muut. Osittain aika teknisiä asioita ollu ja ergonomisia. Katsotaan säilyykö tuo tunti lukkarissa pitkään vai oisko mulla mahkuja vaihtaa se johonki muuhun. Meinaa ainakin tällä hetkellä tuntua niin paljon ylävartalossa, ettei jaksa viuhkaa kannatella. Kouristelevat sormetkin havaittu. 🙂

Noh, nyt on niin kiireinen viikko, kun pari deadlinea häämöttää perjantaille sekä syksyn eka scratch, joka on vähän niinku open stage meiningillä. Siellä aijon näyttää jotain tekeillä olevaa. Kivaa!!! Kaikki tilaisuudet pitää käyttää hyväksi.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. 🙂