Valmistunut

Tunnelma viimesellä viikolla oli erikoinen! Tässä saa ladella itsestään selvyyksiä mutta olo oli haikea, ilonen, väsyny, kiireinen, hektinen, hetkessä elävä, odottava ja onnellinen. WAUUUUU!!! Sanon minä. Valmistuin virallisesti viime perjantaina. Joku korkeampi arvosana sieltä tulla tupsahti ja tässä ollaan.

Viimenen viikko meni täysin treenatessa ja miettiessä. Ajattelin,että nyt kun on viimenen mahollisuus, niin kaikki aika täytyy käyttää hyväksi. Ohjattuja tunteja ei enää ollu ja kaikkien meidän valmistuvien piti rakentaa itelle lakki. Musta aika hauska idea. Muut on tehneet ykkösluokalla kenkälaatikko sirkuksen ja tämä lakki oli jatkoa sille. Hatun sai tehä millasen halus ja mulla visiot seilas. Loppujen lopuksi mää en päässyt tekeekään sitä  hattua kun aikataulujen puolesta missasin viimesen juhlapäivän. Monen mutkan kautta selviteltyä ei ollu muuta mahollisuutta ja lähettävä oli, jotta ehti ajoissa perjantain yölliselle Turun keikalle Cowboyssien kanssa. Ei se mitään!! Sanon, vaan, että hatusta ois tullu hieno, hah 🙂 EHkä mä askaretelen sen myöhemmin omaksi huvikseni.

Oli mahtava treenata ja PIIITKÄSTÄ aikaa tuntea olevansa kotona. prokkiksen aikana kuitenkin se “oma” treeni on niin suhteellista. Koululla oli paljon muitakin kyllä mutta tilaa riitti. Vielä tämän päätteeksi sain kuvattua Remyn Archerin kanssa mulle showreeliä. Kovasti odotan sitä ja haluan päästä jakamaan sen! Kuten tiiätte tän pulan näiden videoiden kanssa sattuneesta syystä, en vois olla ilosempi tästä. Tottakai ootan hulluna ja jaetaan sitä sitä hulluna jookos! Remy muuten voitti sen meidän vuoden business planin, kun perusti yrityksen CIRCULUS http://www.youtube.com/watch?v=IP6W44RgmIg

Lisäksi vika viikolla ehin käyä kattoon muutaman esityksenki, nukkua äärimmäisen vähän ja olla pirtee ku peipponen. Päivitin myös omia nettisivuja, ääk!!! Jos joskus niin please, palaute on tervetullutta http://www.hannamoisala.com Yks kaveri vähän jotain sanoki jo mutta lisää palautetta otean mielelläni vastaan. Siitähän sitä sitten tietää 🙂

Niin, no mitä sitten muuta?! öö…. Kuinka kivaa olikaan nähä kavereita, ystäviä, rakkaita! keikkakin oli ihan huippu. Suomessa meinaan ❤

Nyt istun täällä parvekkeella ihanassa lämmössä ja juon viiniä. Tulin Turkkiin lomalle, rentoutuun ja nollaan. Säästä ei varmaan tarvi puhuakaan, tiiätte tän lämmön. Aijon syyä Turkish delightia ja nauttia. Mennä tuulen mukana, ilman suunnitelmia. Tässä hetkessä hymyilyttää ja kaikki tuntuu hyvältä. 

Mietin myös, että onko tämä viimenen kirjotukseni?! Kun se vuosi vähän niinku meni, häh! Koulu oli siinä ja tästä kai se rullaulee eteenpäin. Noh, ehkä katotaan tunteen mukaan. Nyt kirjotutti ja kerrotutti.

Tulevaisuus, oi se mysteeri. Sinne missä on töitä kiitos. Olen vapaa, mua saa tilata! Onneksi näin myös tyttöjä Helsingissä, ne löysi aikaa nähä mua ja suunnitelmat tulevaisuuden prokkisken parissa myös sai varman muotonsa. Viime vuonna alotettu prokkis viedään loppuun ja viimeistellän. Aura on viimeistelyä vaille valmis! hah 🙂 Mun opiskelu vuosi vaan lykkäs tätä vähän. Tämän loman jälkeen suuntaan Turkuun ja future sirkus festareille. Samalla nähään luokkakavereiden kanssa, joiden kanssa sirkuskoulun alotuksesta on Kymmenen vuotta! Sitten takas Lontooseen ja Wires projekti jatkuu!!! Palapeli,palapeli! 

Heippa ja LOVEEEEEEEE!!!!!

H

Kesää

Kaikkeen näihin lyhyesti säsältyy lähtö Lontoosta valmistujais aamuna. Keikalle meno Turkuun DBTL:ään. Sain lahjaksi shamppanja pullon. Näin ystäviä ja niiden vauvoja. Maximus voi mielettömän hyvin. Söin kakkua ja kahavia. Tampereella lisää kavereita ja ihania paikkoja. Helsinkiin, eikä kavereita sieltäkään puuttunu. Söin sushia kahesti. Söin herneitä ja jätskiä. Oli lämmin. Tulin Turkkiin!

Hanna

Näinkö se vuosi sitten vierähti

Hei!

Pitkästä aikaa. Jotenki tunnun toistavani itteäni mutta annan sen mennä ohi, koska en oo mikään kirjottaja vaan teille tilanteista kertova matkaaja. Ikäväkin on jo aika kova, kavereita, perhettä, kesää, leipäjuustoa ja Turun toria! hah.

Aika on menny nopeesti, erityisesti viimeset kolme viikkoa prokkiksen parissa ja muussa säädössä.No niin alotetaan:

Prokkis eteni ja eteni. kolme viikkoa intensiivistä harjottelua ohjaajan ohjaamana, jalkapalloa katsoessa ja viimesiä esseitä kirjottaessa. Tottakai kaikki päällekäin, mitenkäs muutenkaan. Vika essee oli paha, yyh, niin miljoona sanaa ja analyysin analyysiä omasta taiteellisuudesta. Prokkista treenattiin joka päivä 9-6 välisenä aikana! Studio oli kiva missä oltiin eikä puitteissa ollu muuta valittamsita muuta ku pöly. Illan jälkeen näytti aina ihan uineensa pölynimurissa!Hackney down studios, jossa on myös residenssiä tarjolla artisteille.

Ohjaaja oli ihan mahtava Struan Leslie, jonka kanssa oli mahtava tehä töitä.Tällä ohjaajalla on mun mielestä ainutlaatunen kyky lukea ihmisten ruumiinkieltä ja ymmärtää sitä kautta kaikkien vahvuuksia. Upee persoona myös ja tosi syvällinen,hah. Prokkis oli siis meidän kaikkien yhteinen juttu, joka esitettiin Spiegeltentissä London Wondergroundissa. Esitys nimeltä HOP, joka käytännössä käsitteli Toivoa. No tämä kolme viikkoa ei sitten ehkä ollukaan se helpoin nakki meikäläiselle ainakaan. Muutama oma hermoromahdus tuli koettua ja ymmärrettyä. Tehtiin todella syvällisiä harjotuksia ja etukäteis työ oli valtava. Tähän liitty taidenäyttelyitä ja joka aamuisia keskusteluita asiasta. Mielenkiintonen projekti. Tietenki yhtenä aika kohokohtana oli reali vaikeus, joka oli, että meillä oli vaan yks kiinnnityspiste teltassa,eikä tietookaan nuoran kiinnityspaikoista, hah haa!!! Mahtava tilanne varmaan ohjaajallekin. Ryhmässä 15 henkeä ja kyse on kuitenki sirkus prokkiksesta.

Lisäksi tähän pomsahti tietenki uudelleen omat rajat vastaan ja se tarkotti uudelleen käsittelyä tän käden kanssa. En ehkä ollu jotenki varautu siihen ja se suorastaan VITUTTI! Tiedätte, kun tehään paljon ryhmässä koko ajan ja nostellaan,siirellään, rigataan ja heitellään. Joo, ei sano käsi ja aika epätoivoseksi veti taas! Siinä oli ensimmäinen! Toinen oli, onko nuoraa vaiko eikö? Sinäänsä ihan ohjaajan päätös onko vaiko eikö mutta kyse ei ollu siitä, vaan pikemminki niin, että hän halus mutta keinoja ei oikein meinannu löytyä. Kunnes KEKSIMME, itestään seisova nuora! Tämä iso musta norsu saapu treeni paikalle a siinä oli uus dilemma. Yks päivä meni kun purettiin ja kasaattiin helvetin nopeesti ja liikuteltiin sisääntuloista ja etittiin mikä ois paras ratkasu! Kaikki oli ihan hermoloppuja siihen kapistukseen vaikka mä olinki sitä mieltä, että se oli upee ja me loppujen lopuksi kasattiin se lavalla 1.5 minuutissa. TSIISUS!!!! Voiko sitä nopeemmin ees siirtää jonkka palloja lavalle 🙂 No kuitenki, tätä jäätiin hautoon ja nuora poistu paikalta. Vuokralla kun oli, eikä ollu meidän käytettävissä loppu viikkoon. Tätä odottelua jatku ja epätietämättömyyttä. UUH!! En oo yhtään hyvä siinä. Nuora tuli takas ja ohjaajan käsky kävi. SE JÄÄ! Alkakaa luomaan. Noh, toinen romahdus. Tämä musta norsu oli yli kaks metriä korkea ja tietenki sai mut pakokauhun valtaan. Ei saa tippua, ei saa tippua, käsi ei vielä kestä sitä, että otan kiinni vaijerista eikä muutenkaan. hmmmm…. Hetki siinä meni, ystävyyttä hakien ja toivoen! Prokkikseen liittyen kylläkin,hah. ELi, kyllä ilman näitäkin asioita tämä esitys ja prosessi oli mulle tosi intensiivinen ja tunteikas, raskas ja kevytkin samaan aikaan.

Esitykset meni hienosti! Oli mahtava esiintyä noin hienossa paikassa ja kaikkien näitten koulu tyyppien kanssa, lahjakkaita on. Samalla vähän haikeeta kun tietää, että enää on viikko jäljellä. VIIKKO!!! Lakki päähän perjantaina ja menoksi!

Ainiin ja tänään oli koululla vielä kuvauksetkin BERTIL NILSON:in kanssa, en malta oottaa kuvia! Toivottavasti tuli ees jotain käyttö kelvollista. Joo ja olihan se yks Cowboys keikkakin, jolle yritin keretä ja kerkesin, joka loppujen lopuksi peruttiin ISON ykkosmyrskyn takia. HAH haa, on se sellasta!!! Uusiksi seuraavan kerran Turussa DBTL:ssä samana päivänä kun valmistun. Enpä malta oottaa!!!! Oispa niin lämmin ja haisispa koivu!

Näihin tunnelmiin! Toivottavasti siellä on kaikki kivasti, Miss you a lot!!!