Mind the gap!

Viikothan mennee niin nopeesti ettei ehi ees tajuta. Paljon myös kertoo se, eetä kirjotan taas! Oon sankari vältteleen ja pitkittään tylsältä vaikuttavia hommia ja tällä kertaa välttelen kirjottamista, hah haa!!! Sen välttely saiki mut kirjottaan tänne mikä on erittäin ristiriitaista ottaen huomioon juttujen ja kirjoituksen laadun. 

Asioita mitä pitäis tehä on satatuhatta ja välillä tuntuu ettei ees tiedä mistä alottais. Yks on teatteri prokkis, jonka ensi-ilta on ens perjantaina. Tehtävänanto alunperin meni niin, että jokaisen piti valita yks näytelmä jonka haluaa ohjata kahdelle muulle henkilölle ja ite pitää näytellä kahessa. Onneksi teatteri opettaja antoi listan joka sisälsi n.15 eri näytelmää joista sai alustavasti valita. Tietty sai ehdottaa jotain muutakin mutta ei ainakaan mulla tullu ekana mitään mieleen. Saatika sitten se tosiasia etten tienny etukäteen näistä näytelmistä mitään. Nooh, mä valitsin kategoriassa absurdismin ja näytelmän nimeltä Bald Soprano. Ryhmääni kuuluu kaksi Italialaista ja mä! Tämä on kokonaisuudessaan ihan mielettömän mielenkiintosta ja hauskaakin, jos ei ota huomioon, että toisessa näytelmässä hillun suurimman osan ajasta melkein alasti. Aargh!!! Mutta taas kerran meinaa tuntua, että aika ei riitä. Voin kertoa, että jos haluais edes kolme kertaa viikossa harjoitella, joka ois yks harjotuskerta per näytelmä, mikä on tosin vähän, osottautuu aika hankalaksi järjestää aikaa Italia vs Suomi ajattelulla. Se menee näin: Italia, well yes, let´s practise. Suomi: Ok, great, can we see our timetable at set up the time? Italia: Yes, hmmmm… maybe later. Suomi: After class maybe? Sama jatkuu ja jatkuu ja aina joku unohtaa tulla,sopia,syödä tai nukkua!!! Kaikella rakkaudella ,mutta ne osaa ottaa lunkisti.

Sitten nyt torstaina on toinen presentaatio numerosta joka esitetään huhtikuun alussa. Tämä huhtikuun esiintymistä varten järjestetään neljä presentaatiota ja neljännessä pitää olla jo valmis numero. Nämä on ikäänkuin katselmuksia ja samalla valinta tilanteita. Voipi olla, että joku ei esittäkään numeroaan jos opettajat kokee tason olevan riittämätön taikka projekti muuten vielä kesken. Eli ÄÄk siitäkin!!

Kivaa se, että perjantaina on PARIISIIIII!!!!! Kyseessä Cirque de Demain festarit. Junalla sinne perjantaina poks. Menee yhtäkauan ku Helsingistä Tampereelle. Sunnuntaina pois. Huippu kivaa, enkä malta oottaa tuttujen näkemistä 🙂

Sitten otsikkoon, Mind the Gap!!!! Mää niin tuun varmaan jauhaan tästä aiheesta ja paljon. Tube käyttäytyminen!!!! Ootan vaan että millonkahan mulla kilahtaa täysin, alkaa oleen nuppi täynnä tätä omaa: Sorry,sorry ja hymyä perään! Otan Business asenteen ja laitan luureihin täysillä soimaan jotain dubsteppiä ja saakelin syön sen edessä olevan naisen hiukset kokonaan,jonka hiuksia vaan nätisti nautiskelin toissapäivänä. Sinne vaan sulloudutaan ku pienet muurahaiset ja kuskikin vielä kouluttaa meitä käyttäytyyn joka asemalla. “Nyt jos vielä nojaatte niihin oviin,niin kaikki lentää ulos seuraavalla pysäkillä” Kuski huutaa kaijuttimiin ja pitää meitä paikallaan ainakin kolme minuuttia per pysäkki. No, jos ei muuta hyvää niin mää voin ainakin todeta, että alulämppä on tehty ja hiki valuu norona selkärankaa pitkin, kun taas muut ehkä töihin menevät ei halua olla hikisiä ekassa tapaamisessa.

 

Heippa, nyt mun pitää oikeesti mennä 😉

Back in business

Ja siitähän se sitten lähti!! Ei mitään kerrottavaa ekasta koulu viikosta, tai on jotain mutta ei mitään merkille pantavaa. Eka koulu viikko meni vähän kipuilessa ja tuskaillessa. Ikuisia muistutuksia itelle, että miksi pitää taistella ja jaksaa. Tervaa voisin sanoa!! Noh, tulipahan sitäkin sitten juotua urakalla!

Tasapaino totaalisen hukassa koko viikon. Vaijeri tuntu vieraalle ja hankalalle kaverille. Tunteja ei ollu tarpeeksi kahtena ekana päivänä, kun piti tehä jotain järjestelyitä. Välineet piti organisoida ja puunata teräskuntoon, oli luentoa tulevasta kaudesta ja esseen deadline paino päälle. Hah haa, saako välillä olla kiukkunen?! Viikko meni siis kirjoittaessa JOKA ilta ja tsempaten itseä. Itsensä tsemppaaminenki on välillä aika raskasta, tekee mieli karkkia. Onneksi muutkin vähän tuskaili olojensa kanssa mutta taas suurinosa oli tajunnu hakea jatkoaikaa esseelle, mitä mä en tajunnu! Noh, nyt ei haittaa, voin sanoa!! Se on ohi nyt ja nauran paskasesti päälle.

Heti esseen palautuksen jälkeen elämä palas raiteilleen. Pääsin treenaamaan viikonloppuna ja oli ihanan hiljasta koululla. Vaijeri on taas mun kaveri! Tarvin tosin uusia sukkia ja treeni pöksyjä. Miten ne kuluukin puhki niin nopeesti tai reikäsiksi.Whaat!!!! 

Ainiin, olihan tässä kiva tapahtumakin!! Pääsin kattoon Cirque du Soleilia ja QUIDAM!!! Royal Albert Hall ja oli kyllä aika makee paikka. Mieletön paikka!!!

 

Täällä kaikki touhottaa ja huolehtii tulevista omista numeroistaan. Minä siinä mukana!!! Esitykset on huhtikuun alussa, eli TODELLA nopeesti. Onneksi on valkonen tukka, niin ei näy kasvavat harmaat siellä joukossa. Mutta ennenkaikkea se BIISI!!!! Mikä biisi, voi jukolauta on vaikeeta. Kämppiskin jo nauraa vieressä, että ei saakeli ku meen vuoristorataa näiden biisien kuunteluiden kanssa. Voisko joku sanoa, kelle tää on helppoa?! Ei helkatti, nyt päätin sen, otan Slipknotin- Psychosocialin

Kivana lisänä ootan innolla Ranskan Pariisin reissua Cirque de Demain. Jihuu!!!! Vihdoin pääsen näkemään nämäkin festarit ja toivottavasti paljon tuttuja ja uusia ihmisiä! 

Kuullaan taas, rillumarei

Loma rallatuksia

Aah, niin ihana loma!! joo, riittää jo. Tottakai perinteisesti loma mennee myös sairaana. Elikkä ei uutta sillä rintamalla. Suurinosa ajasta on siis oltu kipeenä. Jottain ihme flunssaa. Kuumettakin varmaan oli jos ois veljellä ollu mittari 🙂 Noh, eikai siinä sen kummempaa, eipähän oo haitannu mitenkään. Ruoka on maistunu ja sen kyllä huomaa. Yskiminen on hiukan ärsyttäny ku on joutunu meneen sille asteelle, että meinää oksu lentää kaiken sen rökimisen jälkeen. hah haa…. no tiedättepähän nyt tämänki.

Lomaa on siis yhteensä kolme viikkoa koulusta. Aika pitkään sanon mä!! No, tässähän on nämä joulut, pyhät ja uudet vuodet. Englantilaiset on ihan hulluna jouluun muuten. Pubissa olin kuolla nauruun ku katoin, että miten ne nyt tolleen on lähteny liikenteeseen. Kaikilla päällä villahousut, jouluhenkiset villapaidat (jossa on valot,porot ja krumeluurit), hassut hatut ja mulled vine kädessä. Aah, toisaalta onhan se mukava kalsareissa hillua. Kuiteski, joulu on täällä helekatin iso juttu. 

Minä kävin pyörähtään Winter Wonderlandissa. Oli se ihan kiva paikka. Sai juoda lämmintä siideriä ja syödä churroja. Saksalaisten joulumarkkinat, höystettynä alpeilla, itseilkimyksillä, sirkuksella, scandinavisella meiningillä ja tivolilla. 

 

Sitten pikkuveikan luo Ruotsiin. JEEEE!!!! Meidän jo perinteeksi muodostunu joulu, jossa ei oo perinteitä. Saavuin Arlandaan ja tällä kertaa mun juna oli myöhässä. Ei kuitenkaan niin että lento ois ollu myöhässä niinku viimeksi. Veli joutu viime jouluna hakeen mut kentältä asti ku junia ei enää menny. Nyt se odotti kotona kiltisti valvoen 🙂 

Siitähän se sitten lähti. Ruokakauppaan ja ostoksille. Ruokaa lähti niin paljon mukaan, että ku veli oli kävelly kotiin raahaten noita kasseja, kun mä jäin jonottaan systemiin sisälle pääsyä (joo, sinne oli jonot ja ihmisiä päästettiin pikkuhiljaa sisälle) oli vastaan tullu joku joukkue kaveri ja kysässy että kuinka monta siskoa tulikaan kylään?! 

Mahtava joulu ja sen pyhät. Nukkumista, syömistä,elokuvia ja jääpalloa. Aimo annos jääpalloa vieraissa ja kotona. Brobergi voitti molemmat, joten oli helppo hymyillä.

 

Nopeesti se aika aina mennee. Kottiin piti lähtä ja sanoa veljelle heippa! Tervetuloa mun luo syömään seuraavaksi 🙂 No, sittenhän se uusi vuosikin jo tuli! Huppista, lupauksia en tehny muutakun niitä joita ei sanota ääneen. Tinan pääsin valamaan ja skumpat poksautettiin. Jippii, saa tulla hyvä vuosi 2014