Positive energy

Aalright!!! Nonnii, tilanne tasotuksia itseni, muiden ja käden kanssa. Tämä on tilanne tällä hetkellä. 

Viikko nuoralla matalalla, kaveruutta etsien, itseäni etsien. Kroppaan uudelleen tutustumista, paluuta alkuun. Alussa tosiaan olin viime maanantaina,joka oli eka päivä myös nuoralla. Huh huh, voin sanoa sitä haavanlehti oloa mikä tutisutti korkeella hengityksessä ja matalalla jaloissa. Hitaasti ja rauhallisesti sanoi pää, jalat sanoi OSAAN mä ja innostus piti pitää kurissa. Äääk, mitä se mun pää jauhaa, huudan ja yritän pysyä mukana! Kaikkihan on loppujen lopuksi vain pääkopasta kiinni. Okei, lupaan rauhottua ja harjoitella pilatesta, päätin ekan päivän jälkeen. Paluu fyssärin luo ja kellariin, missä kuntoutus sali sijaitsee. Vain minä siellä sellissä, hinkuttamassa kuntopyörällä kaks kertaa päivässä ja tekemässä rutiinia läpi, joka opettajien kanssa katsottiin mulle sopivaksi.

Päivä kaksi: Ei niin paha ja vaijeri jopa tuntu mukavalta vaikka jalkapohjiin sattu. Seittemän viikkoa ilman sitä, aargh. Tuntuu ikuisuudelta ja kadotetulta tasapainolta. Kuntopyörä vilkku mielessä ja se sai hengittämään syvempään ja keskittymään enemmän vaijerin ja mun yhteistyöhön. Opettajat on ollu iloisia ja muutkin tsemppaavia. Minä matelen välillä hymyillen ja irvistellen, hah! 

Eli, koko viikko vaan opettelua ja harjoittelua. Pikkuhiljaa rutiinin läpikäymistä ja sen pilkkomista. En vielä uskaltanukaan ajatella musikkia ja siihen tekemistä, Herranjuma, jäisin jälkeen rytmistä, saatika kestävyys. Lisäksi, vähän se avuttomuuden tunne kun pitää aina pyytää jokua auttaan pystyttään nuora, etten vaan mitään raskasta nostais! Kaikkien yhteinen linja on ollu pitää mut matalalla nuoralla, kun eihän tässä ole varaa tippua! Ei sekään, että tippuis vaan se alintajunnan virta mitä lihakset varmaan tekis ja tarttus vaijeriin turvatakseen turvallisen alastulon. Okka, mä hyväksyn sen!

Matka jatkuu! Ajatus positiivisenä kaikilla ja suunnitelma A edelleen voimassa. Ope sanoi, että tehdään päätös ensi viikon tiistaina (eli tänään), että esiinnynkö kakkosvuosikurssilaisten kanssa?! huh, okei!!! Viikolla, en vieläkään ollu tehny koko numeroa läpi ja koittaa viikonloppu. Saan raahattua kaverin mukaan treenaamaan viikonloppuna ja pystyttään mulle nuoran. Päätän sisäisesti tehdä numeron läpi musiikkiin, olkoon tämä päivä päätöksen aika. Tottakai numerossa pitää muuttaa muutama juttu, koska nyt ollaan vaan puolenmetrin päässä lattiasta mutta muuten runko samana!

Huppista, sain tehtyä numeron pari erillistä kertaakin musiikkiin. Henkihieverissä tietty mutta tästä iloisena lähdin palkitsemaan itseni jalitsu pelillä pubissa ja kunnon ruualla! 

Sunnuntaina kävin parin kaverin kanssa social dance eventissä, jossa pääsi oikein kunnon hikiseen tunnelmaan ja Lindy hoppaan. Olipa hauskaa, pitkästä aikaa jorailla kunnolla,heh! Maanantai olikin bank holiday, joten vapaa päivä! Koko päivän satoi vettä! 

Tämä päivä! Koko viikko on mun lukkarissa täynnä vaan kakkosten aikatauluja, eli esiiintymisiä ke-pe! Ope sanoi aamulla, että how you doing? Mä sanoin, että katotaan, tehköön ne päätöksen sitten läpimenon jälkeen! Tottakai ite koko viikonlopun pohdin tätä asiaa, että kannattaako nyt esiintyä vaikka vois. Nuora on matalalla ja lalllaaallaaa! Toisaalta elämä ja koulu jatkuu vielä, uusia asioita tulee ja taakkoja ei voi kantaa mukana. Käden kanssa tilanne ei todennäköisesti tuu oleen kauheen erilainen kolmen viikon päästäkään vielä, joten!! hmm…. 

No, lyhyesti ja ytimekkäästi! Esiinnyn kakkosten kanssa nyt loppuviikon, esittäen oman numeron! Jep. 🙂 Näillä mennään mitä on, saan arvostelun numerosta, mikä tietty pitää olla todistusta varten. Saan esiintyä, en tipu ja voin keskittyä tuleviin juttuihin täysillä.

Nämä tossut pääsee nyt lavalle ja myös Kiten ( Kitte Klemettilä) suunnittelema ja ompelema puku ( siitä kuvia myöhemmin)! Mahtava pukusuunnittelija Oh my!!!

Ainiin ja mitä käteen tullaan, niin joka päivä on milli enemmän liikkuvuutta. Ei ihan suoristu vielä kokonaan eikä koukistu. Ero on nyt ehkä se että jos toisen käden peukalon saa olkapäähän, niin vasen jää siitä kymmenen senttiä. Monia hyviäkin asioita on, saan hiukset ite kiinni, pystyn koskettaan mun nenää ja hauis toimii välillä, hah haa!!! 

Pitäkää peukut pystyssä loppuviikkoon. LOVEEEEEEEE 

Mietintää

Täällä ollaan takaisin Lontoossa. Vaikka tulo tänne takasin jännitti, osittain myös käden kuntoutuksen takia, on ihana olla täällä. Se hetkessä elämisen tärkeys ja vaikeus. Havahduin taas aamulla kouluun mennessä, että kuinka onnellinen olenkaan, kun saan olla täällä. Lämmin ilma ja siihen sekoittuvat hajut. Ruoka tuoksuu ja saasteet maistuu, tubessa haisee hiki ja treenatessa veri maistuu suussa. 

Nykyään myös pitäis olla jokapaikassa yhtä aikaa, pitäis twiitata, laittaa kuvia instagrammiin, olla aktiivisesti esillä kaikkialla, tavata uusia ihmisiä ja käydä katsomassa kulttuuria. Tämä liittyen kaikkeen sihen itsensä markkinoimiseen ja nykyaikaan. Ajatukset liikkuu myös alueella, jossa tiedostan, ettei kukaan tule mua täältä kotoa hakemaan. Eli olet siis itsesi markkinoija, tuottaja, ohjaaja ja artisti. Kaiken tämän lisäksi treenaat ja ylläpidät taitojasi ja luot uutta. Miksi oon välillä niin väsyny, no siksi kun kaikkeen tähän pitäis riittää aikaa. Jo pelkästään uusien ideoiden luominen ja niiden alulle pano on välillä raskasta. Kaavakkeiden loputonta täyttämistä ja apuraha tyhjiöön tipahtaminen on tylsää. Silti jostain pitää ammentaa se loputon USKO ja positiivisyys, että jos ei nyt niin ensi kerralla. Tähän myös liittyy tämä omakohtainen opettelu tämän teknologian kohdalla. Oon opetellu leikkaamaan ja editoimaan videoita (huonolla menestyksellä), tekemään omia nettisivuja (jotka ei vieläkään näitä hyviltä) ja yritän twiitata. Hah haa, kuin mummo opettelis näitä asioita. Mikä vi… on #hästäggi? Toissapäivänä yritin skarpata, kun kävin kattomassa yhden tanssi esityksen Havana Rakatan, Peacock teatterissa. Nyt pitää twiitata ja ainut mitä sain aikaseksi oli: Loving this vibes!!! hah hah haaa….. Ainiin, ja muista että pitää olla fiksu ja suoltaa järkeviä sanoja. Heleppoa hommaa! Ei saa ymmärtää väärin, en valita, vain ääneen pohdin. Pitäis varmaan vaan yksikseen höpötellä.

Perskuta kun vaan oisin parempi kirjottaan. Ehkä osittain siksi oon jotenki ajautunu tälle esittävän taiteen alalle. En suostu luopumaan unelmista ja tähtään korkealle, niin että puut heiluu. Siinä ohessa sitten tulee se epätietoisuus mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sirkusartistina ei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Missä oon töissä syksyllä, entä ensi keväänä? Hmm… Siellä missä haluan, toivottavasti. 

Kuka breikkaa ja kuka ei. Välillä tuntuu, että ottaa eteenpäin neljä askelta ja tulee takas kolme. Ei saa ladata liikaa painoarvoa jollekin asialle, mitä vain voi tapahtua, hyiiiii kuinka masentavan kuulosta mutta niinkai se on. Pitää vaan helvetisti yrittää!!

Ainiin ja Benjamin Clementine, huh huh mikä tyyppi. Kävin eilen kattomassa Koko:ssa kyseistä artistia, osittain vähän random valintana. Voi kiesus, että oli hyvä keikka. Lavalla oli vain piano ja tyyppi, pukeutuneena johonki pitkään mustaan trenssi tyyppiseen takkiin ja avojaloin. Kaksi spottivaloa vain kohdistettuna häneen ja se alottaa niin, että kylmät väreet menee läpi koko kehon. Sitten se spiikkaa välissä kuiskimalla ja saa yhteyden yleisöön täydellisesti. Kaikki oli ihan hiljaa ja vaan kuunteli. Aika upee tyyppi, joka sai mut myös vuodattaan muutaman kyynelen. Sai se!!

 

 

Benjamin Clementine

Lasi saa täyttyä

Hei hei hei!!

Paria päivää vaille valmis kipsin poistoon. Kiitos! Tähän sairaslomaan on mahtunut paljon ja vähän. Tämä on ollut pitkä ja lyhyt. Olen rentoutunut, enkä lainkaan. Olin ehyt ja sitten ihan rikki! Kaikki myös kävi niin äkkiä mutta ennenkaikkea tätä kai voisi kutsua mietiskely hetkeksi, jolla myös hoidettiin vanhoja haavoja ja arpia.

Tässä ajassa ehti olemaan omat synttäripäivät, pääsiäinen, jolloin veljen kanssa puhalleltiin munista sisälmyksiä ulos ja jotka maalattiin myös, vappuperuukkeihin sonnustautuneena. Ehti olemaan vappu ja monta vapaa päivää siinä samassa, vaikka eihän ne tässä konkurssissa paina. Näin paljon jääkiekkoa! PALJON. Pääsin näkemään kaikki Oulussa pelatut pelit myös livenä ja pääsin Kärppä humuun myös juhlimaan toisen veljen holhouksessa. Siinä rallissa jäin kakkoseksi, lieko harjotuksen puute vai muistamattomuus Oulun tavoille. Ei hätää, tämä palautu kyllä mieleen ja tuntui. hyh. Eikä tästä ole myöskään puuttunut jalkapallo. Jesh, sitäkin on tullut töllöstä tuijotettua! Yks Haaparannan reissukin kuului tähän settiin. Änkäsin itteni kyytiin ja tartuin tilaisuuteen saada tekemistä ittelleni kun kaveri ilmoitti suuntaavansa sinne yhtenä viikonloppua. En tuonu voita, enkä muutakaan mutta mukava oli käyä, lieko johtu seurasta!

Jossain vaiheessa alko sitten nämä Oulun lomalaisetkin palaileen takasi ja niitäki oli mahollista nähä. Välillä monet oli sairaana ja kiireisiä mutta silti onnistuin onneksi kaikkia näkemään ja pitkiä iltoja niiden kanssa viettämään. Tuli myös käytyä mummot ja muut perheenjäsenet. Voin siis sanoa, että monella tapaa on sielua paikkailtu. Vaikkakin mun suunnitelmiin kuului myös poiketa monessa muussa kaupungissa, missä ei sitten tullu käytyä. Oma lamautuminen ehkä sen suhteen vähän yllätti, eikä laukun raahaaminen yhellä käellä oikein huvittanu, vai oliko se äitin nakkikeitto mikä mut täällä piti. Oli miten oli, aina oli joku jonka kanssa puheltiin puhelimessa. Yleensä joku just sillon ku ittee otti vähän päähän, puhelin soi ja sieltä kuulu moi! 

Ääk, mikä vuodatus kirjotus tästä on tulossa, vaihdan suuntaa! Ei vaan nyt oo sellasia kommelluksia, ku oon ollu vaan varovainen, hah! 

Tässä on mun jumppakalustoa ollu kuntoutusta varten. Ihmepallosta en luovu vaikka mikä olis ja uutena ostoina oli Casalin kumppari ja remmi voimailuun ja venyttelyyn. http://www.casall.com. Tietenki pitäny muistaa, että kuntoutushan alkaa vasta kun kipsi on veke ja sillon ollaan NOLLA tilanteessa. ( Yks viisas ja komee kaveri sano niin, ei niin komee välttis)

Sitten ihan kädettömänä tietenki oon sallinu ja luvannu itelleni kynsien laittoa. Ei mitään toivoo yksin, joten vahvojen suositusten kautta ajauduin Oulussa sitten Jevgenialle. http://www.salonjevgenia.fi. Vielä kerran ennen kotiin menoa! Ihanaa. Iso asia on myös päästä kampaajalle. AAH, sillonku se luottokampaaja asuu Oulussa, niin olihan sille mentävä. Rakas Päivi loihtii ja sutii. Onneksi tähän voi luottaa tämän valkosen pään kanssa. Yhessä vihataan keltasta, eikä tarvi pelätä että mun tukka tippuu matkalle. http://www.zeal.fi. KIITOS!

WALK, walk, walk. Niket kantaa ja lennättää 🙂 Näissä seuraavissa maisemissa oon tallustellu

Iijoki!

Noh, tämän päätteksi sanon, että tänne jätän kaksi hupparia ilman vasenta hihaa ja veljen L-koon toppatakin, joka on ollut ainut mikä on menny kipsin päälle. Voin myös sanoa, että en kaipaa niitä. Sanon myös sen, että mun lasi on valmis täyttymään ja yli äyräiden läikkymään! Welcome. Eli, se on Back in London!