Kiirettä on

Kyllä tässä alkaa pääsemään jo sykkeeseen kiinni. Lähinnä kiireen osalta ja ajankäytön maksimoimisen suhteen!

Jalka on kunnossa, kiitos loman. Ihania ystäviä kävi kylässä ystävänpäivänä, aah. Muutamat deadlinet, check. Itketty on, joo tressistä. Treenattu kyllä. Huonoja arvosanoja saatu KYLLÄ!

Kaikessa mahtavuudessaan täällä oloon kiroan kirjotus tehtäviä. Itsekin hyvin tietoisena tiedän huonon kirjotukseni suomeksi saatika nyt sitten paikallisella kielellä täällä. In this Academic level you should be writing……oohlalaaaaa, mää sanon. Todellakin pitäis kirjottaa hyvinki ja sujuvasti mutta ei vaan onnistu vielä. huh huh!! Jotenki kaksjakosesti tähän suhtaudun kyllä, tunteiden vuoristorataa niin sanotusti. Eli, arvosanat kirjotus hommista ei oo hyviä. Samalla kyllä muistuttelen, että EI se todellakaan ole se pääasia täällä. Pikkasen tympii ja turhauttaa mutta eikai se auta ku rypistellä vaan. Seuraava poustaus englanniksi, hah haa!!!!

Huonojen arvosanojen lisäksi monelaista muutakin. Uusia kuvia oon ehtiny saamaan ja niitä lisää nettisivuille. Nekin on tässä työnalla, nettisivut siis!! Puvun sain numeroon, Kiitos KITTE!!! Puvun sovitusta suomessa hoidettiin viime viikolla. 🙂 Numero on rungollisesti valmis huhtikuun esityksiä varten, tarvii vain harjotella läpi,läpi,äpi ja läpi!! Uskomatonta, kyllä numero ois siinä vaiheessa 🙂

Ison ison kirjallisen työn deadline on parin viikon päästä, jolloin on myös viimenen presentaatio, eli olen varautunut EI elämää ennen sitä. Täällä kotona rustataan yöt pitkät, lipitellään teetä ja kuunnellaan luuppina esitys biisiä. Välillä oon vähän rebelli ja karkaan itteltäni kattoon jotain keikkaa. hyss, ei saa sanoa kellekään! 

Näillä mennään ja ittellemme nauretaan! Se on tämän viikon teema. Ei saa märistä!!!

Uusia kuvia

Kiitos Tinalle!

Vaijeri

Vaijeri, tuo ihana kaveri!!!! 

Ennen ku päästään vaijeri asiaan niin pikasesti kerron siististä Pariisin reissusta. Demain oli hieno ja oli mahtava nähä tuttuja ja saada uusia tuttuja. Pikkasen persaus lihaksia koeteltiin kun katottiin molemmat showt lauantaina ja shown pituus oli kolmen tunnin luokkaa, ellei enemmänkin. Välissä pikaset syönnit täydessä ravintolassa, jossa tilattiin hampparit mutta saatiinki pihvit. Vähän niinku kerran isän luona vieraillessa Luxembourgissa veljen kanssa viikon sisään “vahingossa” tilattiin kolme kertaa tartar pihvi. Pihvin nimi oli joka paikassa eri ja voi isä raukkaa ku sai syödä raakaa lihaa useeseen otteeseen. 🙂

Sain myös tuontina suomesta uudet nuoratossut jotka oli tampereelle teetteillä, jotka ihanasti Jouni paikalle kiikutti.KIITOS!!!!

Sitten viikkoon!! Tietenki intoa puhkuen mutta hiton väsyneenä, hah haa. Kiire painaa päälle ja kovasti pitäis tuottaa koko ajan. Paljon oli vielä tehtävää ja se hiton teatteri esityskin perjantaina. Sitten tiistaina se tapahtu!! Pam pam pam ja vaijeri napsahti sääreen. Äkäsen treenin päätteeksi,hiukan väsyneenä, juoksusta sluips lipsahdus ja alas nuoralta. Ei käyny kuinkaan mutta enpäs tajunnukkaan kuinka ikävästi vaijeri pamautti suoraan poikittain polven alapuolelle. Parin tunnin päästä ku kroppa oli aika jäähtyny alko jalkaakin jomottaan mukavasti. No menin meidän fysiolle joka passitti mut sairaalaan varmuudeksi ottaan röntgenin. Plaaah…. monen tunnin odotuksen jälkeen ja mun parantumisen jälkeen. (mulle käy aina niin, että kun meen lääkäriin, oonki ihan ookoo. Mihinkään ei enää satu, eikä räkäkään valu) Ei murtumia, jesh!! Syviä luumustelmia, mitä ikinä ne onkaan? Siitä sitten kinkkaillen kotiin ja seuraavaan päivään. Pitihän tänki sattua!! Näissä tunnelmissa sitten kärvistellessä ja malttamattomana ootan että jalkaa ei enää jomota.

Perjantaikin tuli ja teatteri ohjaukset. Oli kerrankin sellanen tilanne,että jännitti muiden esitykset enemmän ku oma. Suoriuduttiin siitäkin ja kivaa oli. 

 

Silirimpis

H