Näinkö se vuosi sitten vierähti

Hei!

Pitkästä aikaa. Jotenki tunnun toistavani itteäni mutta annan sen mennä ohi, koska en oo mikään kirjottaja vaan teille tilanteista kertova matkaaja. Ikäväkin on jo aika kova, kavereita, perhettä, kesää, leipäjuustoa ja Turun toria! hah.

Aika on menny nopeesti, erityisesti viimeset kolme viikkoa prokkiksen parissa ja muussa säädössä.No niin alotetaan:

Prokkis eteni ja eteni. kolme viikkoa intensiivistä harjottelua ohjaajan ohjaamana, jalkapalloa katsoessa ja viimesiä esseitä kirjottaessa. Tottakai kaikki päällekäin, mitenkäs muutenkaan. Vika essee oli paha, yyh, niin miljoona sanaa ja analyysin analyysiä omasta taiteellisuudesta. Prokkista treenattiin joka päivä 9-6 välisenä aikana! Studio oli kiva missä oltiin eikä puitteissa ollu muuta valittamsita muuta ku pöly. Illan jälkeen näytti aina ihan uineensa pölynimurissa!Hackney down studios, jossa on myös residenssiä tarjolla artisteille.

Ohjaaja oli ihan mahtava Struan Leslie, jonka kanssa oli mahtava tehä töitä.Tällä ohjaajalla on mun mielestä ainutlaatunen kyky lukea ihmisten ruumiinkieltä ja ymmärtää sitä kautta kaikkien vahvuuksia. Upee persoona myös ja tosi syvällinen,hah. Prokkis oli siis meidän kaikkien yhteinen juttu, joka esitettiin Spiegeltentissä London Wondergroundissa. Esitys nimeltä HOP, joka käytännössä käsitteli Toivoa. No tämä kolme viikkoa ei sitten ehkä ollukaan se helpoin nakki meikäläiselle ainakaan. Muutama oma hermoromahdus tuli koettua ja ymmärrettyä. Tehtiin todella syvällisiä harjotuksia ja etukäteis työ oli valtava. Tähän liitty taidenäyttelyitä ja joka aamuisia keskusteluita asiasta. Mielenkiintonen projekti. Tietenki yhtenä aika kohokohtana oli reali vaikeus, joka oli, että meillä oli vaan yks kiinnnityspiste teltassa,eikä tietookaan nuoran kiinnityspaikoista, hah haa!!! Mahtava tilanne varmaan ohjaajallekin. Ryhmässä 15 henkeä ja kyse on kuitenki sirkus prokkiksesta.

Lisäksi tähän pomsahti tietenki uudelleen omat rajat vastaan ja se tarkotti uudelleen käsittelyä tän käden kanssa. En ehkä ollu jotenki varautu siihen ja se suorastaan VITUTTI! Tiedätte, kun tehään paljon ryhmässä koko ajan ja nostellaan,siirellään, rigataan ja heitellään. Joo, ei sano käsi ja aika epätoivoseksi veti taas! Siinä oli ensimmäinen! Toinen oli, onko nuoraa vaiko eikö? Sinäänsä ihan ohjaajan päätös onko vaiko eikö mutta kyse ei ollu siitä, vaan pikemminki niin, että hän halus mutta keinoja ei oikein meinannu löytyä. Kunnes KEKSIMME, itestään seisova nuora! Tämä iso musta norsu saapu treeni paikalle a siinä oli uus dilemma. Yks päivä meni kun purettiin ja kasaattiin helvetin nopeesti ja liikuteltiin sisääntuloista ja etittiin mikä ois paras ratkasu! Kaikki oli ihan hermoloppuja siihen kapistukseen vaikka mä olinki sitä mieltä, että se oli upee ja me loppujen lopuksi kasattiin se lavalla 1.5 minuutissa. TSIISUS!!!! Voiko sitä nopeemmin ees siirtää jonkka palloja lavalle 🙂 No kuitenki, tätä jäätiin hautoon ja nuora poistu paikalta. Vuokralla kun oli, eikä ollu meidän käytettävissä loppu viikkoon. Tätä odottelua jatku ja epätietämättömyyttä. UUH!! En oo yhtään hyvä siinä. Nuora tuli takas ja ohjaajan käsky kävi. SE JÄÄ! Alkakaa luomaan. Noh, toinen romahdus. Tämä musta norsu oli yli kaks metriä korkea ja tietenki sai mut pakokauhun valtaan. Ei saa tippua, ei saa tippua, käsi ei vielä kestä sitä, että otan kiinni vaijerista eikä muutenkaan. hmmmm…. Hetki siinä meni, ystävyyttä hakien ja toivoen! Prokkikseen liittyen kylläkin,hah. ELi, kyllä ilman näitäkin asioita tämä esitys ja prosessi oli mulle tosi intensiivinen ja tunteikas, raskas ja kevytkin samaan aikaan.

Esitykset meni hienosti! Oli mahtava esiintyä noin hienossa paikassa ja kaikkien näitten koulu tyyppien kanssa, lahjakkaita on. Samalla vähän haikeeta kun tietää, että enää on viikko jäljellä. VIIKKO!!! Lakki päähän perjantaina ja menoksi!

Ainiin ja tänään oli koululla vielä kuvauksetkin BERTIL NILSON:in kanssa, en malta oottaa kuvia! Toivottavasti tuli ees jotain käyttö kelvollista. Joo ja olihan se yks Cowboys keikkakin, jolle yritin keretä ja kerkesin, joka loppujen lopuksi peruttiin ISON ykkosmyrskyn takia. HAH haa, on se sellasta!!! Uusiksi seuraavan kerran Turussa DBTL:ssä samana päivänä kun valmistun. Enpä malta oottaa!!!! Oispa niin lämmin ja haisispa koivu!

Näihin tunnelmiin! Toivottavasti siellä on kaikki kivasti, Miss you a lot!!!