Valmistunut
Tunnelma viimesellä viikolla oli erikoinen! Tässä saa ladella itsestään selvyyksiä mutta olo oli haikea, ilonen, väsyny, kiireinen, hektinen, hetkessä elävä, odottava ja onnellinen. WAUUUUU!!! Sanon minä. Valmistuin virallisesti viime perjantaina. Joku korkeampi arvosana sieltä tulla tupsahti ja tässä ollaan.
Viimenen viikko meni täysin treenatessa ja miettiessä. Ajattelin,että nyt kun on viimenen mahollisuus, niin kaikki aika täytyy käyttää hyväksi. Ohjattuja tunteja ei enää ollu ja kaikkien meidän valmistuvien piti rakentaa itelle lakki. Musta aika hauska idea. Muut on tehneet ykkösluokalla kenkälaatikko sirkuksen ja tämä lakki oli jatkoa sille. Hatun sai tehä millasen halus ja mulla visiot seilas. Loppujen lopuksi mää en päässyt tekeekään sitä hattua kun aikataulujen puolesta missasin viimesen juhlapäivän. Monen mutkan kautta selviteltyä ei ollu muuta mahollisuutta ja lähettävä oli, jotta ehti ajoissa perjantain yölliselle Turun keikalle Cowboyssien kanssa. Ei se mitään!! Sanon, vaan, että hatusta ois tullu hieno, hah 🙂 EHkä mä askaretelen sen myöhemmin omaksi huvikseni.
Oli mahtava treenata ja PIIITKÄSTÄ aikaa tuntea olevansa kotona. prokkiksen aikana kuitenkin se “oma” treeni on niin suhteellista. Koululla oli paljon muitakin kyllä mutta tilaa riitti. Vielä tämän päätteeksi sain kuvattua Remyn Archerin kanssa mulle showreeliä. Kovasti odotan sitä ja haluan päästä jakamaan sen! Kuten tiiätte tän pulan näiden videoiden kanssa sattuneesta syystä, en vois olla ilosempi tästä. Tottakai ootan hulluna ja jaetaan sitä sitä hulluna jookos! Remy muuten voitti sen meidän vuoden business planin, kun perusti yrityksen CIRCULUS http://www.youtube.com/watch?v=IP6W44RgmIg
Lisäksi vika viikolla ehin käyä kattoon muutaman esityksenki, nukkua äärimmäisen vähän ja olla pirtee ku peipponen. Päivitin myös omia nettisivuja, ääk!!! Jos joskus niin please, palaute on tervetullutta http://www.hannamoisala.com Yks kaveri vähän jotain sanoki jo mutta lisää palautetta otean mielelläni vastaan. Siitähän sitä sitten tietää 🙂
Niin, no mitä sitten muuta?! öö…. Kuinka kivaa olikaan nähä kavereita, ystäviä, rakkaita! keikkakin oli ihan huippu. Suomessa meinaan ❤
Nyt istun täällä parvekkeella ihanassa lämmössä ja juon viiniä. Tulin Turkkiin lomalle, rentoutuun ja nollaan. Säästä ei varmaan tarvi puhuakaan, tiiätte tän lämmön. Aijon syyä Turkish delightia ja nauttia. Mennä tuulen mukana, ilman suunnitelmia. Tässä hetkessä hymyilyttää ja kaikki tuntuu hyvältä.
Mietin myös, että onko tämä viimenen kirjotukseni?! Kun se vuosi vähän niinku meni, häh! Koulu oli siinä ja tästä kai se rullaulee eteenpäin. Noh, ehkä katotaan tunteen mukaan. Nyt kirjotutti ja kerrotutti.
Tulevaisuus, oi se mysteeri. Sinne missä on töitä kiitos. Olen vapaa, mua saa tilata! Onneksi näin myös tyttöjä Helsingissä, ne löysi aikaa nähä mua ja suunnitelmat tulevaisuuden prokkisken parissa myös sai varman muotonsa. Viime vuonna alotettu prokkis viedään loppuun ja viimeistellän. Aura on viimeistelyä vaille valmis! hah 🙂 Mun opiskelu vuosi vaan lykkäs tätä vähän. Tämän loman jälkeen suuntaan Turkuun ja future sirkus festareille. Samalla nähään luokkakavereiden kanssa, joiden kanssa sirkuskoulun alotuksesta on Kymmenen vuotta! Sitten takas Lontooseen ja Wires projekti jatkuu!!! Palapeli,palapeli!
Heippa ja LOVEEEEEEEE!!!!!
H
Kesää
Kaikkeen näihin lyhyesti säsältyy lähtö Lontoosta valmistujais aamuna. Keikalle meno Turkuun DBTL:ään. Sain lahjaksi shamppanja pullon. Näin ystäviä ja niiden vauvoja. Maximus voi mielettömän hyvin. Söin kakkua ja kahavia. Tampereella lisää kavereita ja ihania paikkoja. Helsinkiin, eikä kavereita sieltäkään puuttunu. Söin sushia kahesti. Söin herneitä ja jätskiä. Oli lämmin. Tulin Turkkiin!
Hanna
Näinkö se vuosi sitten vierähti
Hei!
Pitkästä aikaa. Jotenki tunnun toistavani itteäni mutta annan sen mennä ohi, koska en oo mikään kirjottaja vaan teille tilanteista kertova matkaaja. Ikäväkin on jo aika kova, kavereita, perhettä, kesää, leipäjuustoa ja Turun toria! hah.
Aika on menny nopeesti, erityisesti viimeset kolme viikkoa prokkiksen parissa ja muussa säädössä.No niin alotetaan:
Prokkis eteni ja eteni. kolme viikkoa intensiivistä harjottelua ohjaajan ohjaamana, jalkapalloa katsoessa ja viimesiä esseitä kirjottaessa. Tottakai kaikki päällekäin, mitenkäs muutenkaan. Vika essee oli paha, yyh, niin miljoona sanaa ja analyysin analyysiä omasta taiteellisuudesta. Prokkista treenattiin joka päivä 9-6 välisenä aikana! Studio oli kiva missä oltiin eikä puitteissa ollu muuta valittamsita muuta ku pöly. Illan jälkeen näytti aina ihan uineensa pölynimurissa!Hackney down studios, jossa on myös residenssiä tarjolla artisteille.
Ohjaaja oli ihan mahtava Struan Leslie, jonka kanssa oli mahtava tehä töitä.Tällä ohjaajalla on mun mielestä ainutlaatunen kyky lukea ihmisten ruumiinkieltä ja ymmärtää sitä kautta kaikkien vahvuuksia. Upee persoona myös ja tosi syvällinen,hah. Prokkis oli siis meidän kaikkien yhteinen juttu, joka esitettiin Spiegeltentissä London Wondergroundissa. Esitys nimeltä HOP, joka käytännössä käsitteli Toivoa. No tämä kolme viikkoa ei sitten ehkä ollukaan se helpoin nakki meikäläiselle ainakaan. Muutama oma hermoromahdus tuli koettua ja ymmärrettyä. Tehtiin todella syvällisiä harjotuksia ja etukäteis työ oli valtava. Tähän liitty taidenäyttelyitä ja joka aamuisia keskusteluita asiasta. Mielenkiintonen projekti. Tietenki yhtenä aika kohokohtana oli reali vaikeus, joka oli, että meillä oli vaan yks kiinnnityspiste teltassa,eikä tietookaan nuoran kiinnityspaikoista, hah haa!!! Mahtava tilanne varmaan ohjaajallekin. Ryhmässä 15 henkeä ja kyse on kuitenki sirkus prokkiksesta.
Lisäksi tähän pomsahti tietenki uudelleen omat rajat vastaan ja se tarkotti uudelleen käsittelyä tän käden kanssa. En ehkä ollu jotenki varautu siihen ja se suorastaan VITUTTI! Tiedätte, kun tehään paljon ryhmässä koko ajan ja nostellaan,siirellään, rigataan ja heitellään. Joo, ei sano käsi ja aika epätoivoseksi veti taas! Siinä oli ensimmäinen! Toinen oli, onko nuoraa vaiko eikö? Sinäänsä ihan ohjaajan päätös onko vaiko eikö mutta kyse ei ollu siitä, vaan pikemminki niin, että hän halus mutta keinoja ei oikein meinannu löytyä. Kunnes KEKSIMME, itestään seisova nuora! Tämä iso musta norsu saapu treeni paikalle a siinä oli uus dilemma. Yks päivä meni kun purettiin ja kasaattiin helvetin nopeesti ja liikuteltiin sisääntuloista ja etittiin mikä ois paras ratkasu! Kaikki oli ihan hermoloppuja siihen kapistukseen vaikka mä olinki sitä mieltä, että se oli upee ja me loppujen lopuksi kasattiin se lavalla 1.5 minuutissa. TSIISUS!!!! Voiko sitä nopeemmin ees siirtää jonkka palloja lavalle 🙂 No kuitenki, tätä jäätiin hautoon ja nuora poistu paikalta. Vuokralla kun oli, eikä ollu meidän käytettävissä loppu viikkoon. Tätä odottelua jatku ja epätietämättömyyttä. UUH!! En oo yhtään hyvä siinä. Nuora tuli takas ja ohjaajan käsky kävi. SE JÄÄ! Alkakaa luomaan. Noh, toinen romahdus. Tämä musta norsu oli yli kaks metriä korkea ja tietenki sai mut pakokauhun valtaan. Ei saa tippua, ei saa tippua, käsi ei vielä kestä sitä, että otan kiinni vaijerista eikä muutenkaan. hmmmm…. Hetki siinä meni, ystävyyttä hakien ja toivoen! Prokkikseen liittyen kylläkin,hah. ELi, kyllä ilman näitäkin asioita tämä esitys ja prosessi oli mulle tosi intensiivinen ja tunteikas, raskas ja kevytkin samaan aikaan.
Esitykset meni hienosti! Oli mahtava esiintyä noin hienossa paikassa ja kaikkien näitten koulu tyyppien kanssa, lahjakkaita on. Samalla vähän haikeeta kun tietää, että enää on viikko jäljellä. VIIKKO!!! Lakki päähän perjantaina ja menoksi!
Ainiin ja tänään oli koululla vielä kuvauksetkin BERTIL NILSON:in kanssa, en malta oottaa kuvia! Toivottavasti tuli ees jotain käyttö kelvollista. Joo ja olihan se yks Cowboys keikkakin, jolle yritin keretä ja kerkesin, joka loppujen lopuksi peruttiin ISON ykkosmyrskyn takia. HAH haa, on se sellasta!!! Uusiksi seuraavan kerran Turussa DBTL:ssä samana päivänä kun valmistun. Enpä malta oottaa!!!! Oispa niin lämmin ja haisispa koivu!
Näihin tunnelmiin! Toivottavasti siellä on kaikki kivasti, Miss you a lot!!!
Loppua kohti
Viimeinen viikko vietettiin koululla ja ens viikolla siirrytään eri tiloihin treenaan prokkista. IHAN TOTTA, koulun tunnit oli vähän niinku siinä. Aika menee niin nopeesti!
Tuleva prokkis on on viimeinen yhteinen prokkis mikä tehään ulkopuolisen ohjaajan kanssa. Muutama tunti ollaan vietetty tän ohjaajan kanssa mutta ens viikolla alkaa intensiivinen kolme viikkonen, jollon esitys pitäis saada kasaan. Hop, on esityksen nimi ja me esiinnytään Southbankissa Wonderland nimisellä alueella Spiegeltentissä.
‘Hōp’ – London Wonderground
Tämän prokkiksen jälkeen meillä on yks kokonainen viikko, mitä kutsutaan graduating week, enkä oikein tiedä mitä silloin tapahtuu. Luultavasti ei ole tunteja mutta vapaa treeni mahdollisuus. Sitten se on siinä! 🙂
Toiseen asiaan. JALKAPALLOON!!
Jesh, täällä on kunnon humu kyllä jokapaikassa ja media täynnä kisoja. Pelejä oon kattonu kotona sekä pubeissa. Kotona asuu yks Italialainen ja yks enkku, joten huutoakin on riittäny. Mahtava meininki. Kaikkia pelejä en oo mitenkään voinu nähä ja välillä kesken luentoa oon netistä vähän vilkuillu.
Hei, mun kaverin kirjoittama blogi tässä: http://www.rantapallo.fi/jerina/ Eat Hoop Love
hauskoja tarinoita maailmalta, kotoa ja sirkuksesta!
Wires
Näillä tunnelmilla meni esitys viikko! Viikosta selvisin ja kaikki esitykset meni nappiin. Arvostelu on tulossa koulu papereihin, joten siirrytään eteenpäin. Rutiini/numero säilyy ennallaan ja siihen palaan heti kun käsi on oikeesti kunnossa. Pikkupikkunuoralla vetelin menemään, mikä oli sinäänsä aika huvittavaa 🙂
Seuraavaan asiaan. Heti vikan esityksen jälkeen perjantaina, oli lauantai aamulle aikanen herätys ja lähtö viikoksi residenssiin Great Yarmouthiin! Kyseessä on uus prokkis, työnimeltä WIRES ja jonka tuottaa Dizzy O´Dare. Jippii, vain ja ainostaan nuoraa. Neljä nuorallatanssijaa, kahdella nuoralla. www.dizzyodare.com
Lauantai aamuna aikasin siis junaan toisen nuorallatanssijan kanssa ja aikaa matkaan meni vajaa kolme tuntia. Junassa etittiin kolmatta tyyppiä, jota mä en ollu koskaan tavannu mutta se nukkua rötkötti kuola poskella koko matkan, hah haa! Eli, vasta perillä tavattiin ja yhessä seikkailtiin treeni paikkaan. Tosi kiva paikka, se treeni paikka! Seachange Arts, Drill House! Siellä oli toinenki porukka residenssissä, from Australia. Jo perille saapuneet Companyn “johtajat” oli rikkaillu nuorat valmiiksi ja käytössä oli kaks nuoraa ja kiinnitykset hoidettiin vesitankeilla.
Mahtava viikko ja tietty pitkiä prosessi päiviä. Aamusta iltaan nuoralla ja vielä vähän lisää. Saatiin tuotettua niin paljon materiaalia. Ensi-ilta on syyskuussa samassa paikassa festivaaleilla nimeltä Out There. Ja AINIIN, sanoinko, että kyseessä on ulkoilma esitys! Joo-o!! Tämä tuntuu hyvältä ja oon tosi innoissaan tästä.
Toinen asia tolta viikolta! Omituinen kaupunki tuo Yarmouth, huh huijaa! Koittakaa yhdistää ihana rantakaupunki Las Vegas vivahteella, Hohto elokuva ja jäätelö. Sellanen on tää paikka. Hirveen vaikee kuvailla mutta outo. En tiiä, hiljanen ku helvetti, vähän pelottava, pinnallinen mutta nautittava. Tsiisus, ei mitään järkee. No taidettahan me oltiin tekemässä 😉 No tälläsiä tiiviitä treenijaksoja on vielä kaksi ennen esitystä.
Nyt taas viikko alkaa ja kohta myös fyssärin kanssa rutisee. Käsi on siinä vaiheessa, että tuntuu, että on saavuttanu sen 80% liikkuvuudesta takas ja se vika vaihe on pahin. Eli runnonta alkaa! Äiti, oo kuulolla siellä 😉
Tällästä nyt, kohta jotain muuta!
Positive energy
Aalright!!! Nonnii, tilanne tasotuksia itseni, muiden ja käden kanssa. Tämä on tilanne tällä hetkellä.
Viikko nuoralla matalalla, kaveruutta etsien, itseäni etsien. Kroppaan uudelleen tutustumista, paluuta alkuun. Alussa tosiaan olin viime maanantaina,joka oli eka päivä myös nuoralla. Huh huh, voin sanoa sitä haavanlehti oloa mikä tutisutti korkeella hengityksessä ja matalalla jaloissa. Hitaasti ja rauhallisesti sanoi pää, jalat sanoi OSAAN mä ja innostus piti pitää kurissa. Äääk, mitä se mun pää jauhaa, huudan ja yritän pysyä mukana! Kaikkihan on loppujen lopuksi vain pääkopasta kiinni. Okei, lupaan rauhottua ja harjoitella pilatesta, päätin ekan päivän jälkeen. Paluu fyssärin luo ja kellariin, missä kuntoutus sali sijaitsee. Vain minä siellä sellissä, hinkuttamassa kuntopyörällä kaks kertaa päivässä ja tekemässä rutiinia läpi, joka opettajien kanssa katsottiin mulle sopivaksi.
Päivä kaksi: Ei niin paha ja vaijeri jopa tuntu mukavalta vaikka jalkapohjiin sattu. Seittemän viikkoa ilman sitä, aargh. Tuntuu ikuisuudelta ja kadotetulta tasapainolta. Kuntopyörä vilkku mielessä ja se sai hengittämään syvempään ja keskittymään enemmän vaijerin ja mun yhteistyöhön. Opettajat on ollu iloisia ja muutkin tsemppaavia. Minä matelen välillä hymyillen ja irvistellen, hah!
Eli, koko viikko vaan opettelua ja harjoittelua. Pikkuhiljaa rutiinin läpikäymistä ja sen pilkkomista. En vielä uskaltanukaan ajatella musikkia ja siihen tekemistä, Herranjuma, jäisin jälkeen rytmistä, saatika kestävyys. Lisäksi, vähän se avuttomuuden tunne kun pitää aina pyytää jokua auttaan pystyttään nuora, etten vaan mitään raskasta nostais! Kaikkien yhteinen linja on ollu pitää mut matalalla nuoralla, kun eihän tässä ole varaa tippua! Ei sekään, että tippuis vaan se alintajunnan virta mitä lihakset varmaan tekis ja tarttus vaijeriin turvatakseen turvallisen alastulon. Okka, mä hyväksyn sen!
Matka jatkuu! Ajatus positiivisenä kaikilla ja suunnitelma A edelleen voimassa. Ope sanoi, että tehdään päätös ensi viikon tiistaina (eli tänään), että esiinnynkö kakkosvuosikurssilaisten kanssa?! huh, okei!!! Viikolla, en vieläkään ollu tehny koko numeroa läpi ja koittaa viikonloppu. Saan raahattua kaverin mukaan treenaamaan viikonloppuna ja pystyttään mulle nuoran. Päätän sisäisesti tehdä numeron läpi musiikkiin, olkoon tämä päivä päätöksen aika. Tottakai numerossa pitää muuttaa muutama juttu, koska nyt ollaan vaan puolenmetrin päässä lattiasta mutta muuten runko samana!
Huppista, sain tehtyä numeron pari erillistä kertaakin musiikkiin. Henkihieverissä tietty mutta tästä iloisena lähdin palkitsemaan itseni jalitsu pelillä pubissa ja kunnon ruualla!
Sunnuntaina kävin parin kaverin kanssa social dance eventissä, jossa pääsi oikein kunnon hikiseen tunnelmaan ja Lindy hoppaan. Olipa hauskaa, pitkästä aikaa jorailla kunnolla,heh! Maanantai olikin bank holiday, joten vapaa päivä! Koko päivän satoi vettä!
Tämä päivä! Koko viikko on mun lukkarissa täynnä vaan kakkosten aikatauluja, eli esiiintymisiä ke-pe! Ope sanoi aamulla, että how you doing? Mä sanoin, että katotaan, tehköön ne päätöksen sitten läpimenon jälkeen! Tottakai ite koko viikonlopun pohdin tätä asiaa, että kannattaako nyt esiintyä vaikka vois. Nuora on matalalla ja lalllaaallaaa! Toisaalta elämä ja koulu jatkuu vielä, uusia asioita tulee ja taakkoja ei voi kantaa mukana. Käden kanssa tilanne ei todennäköisesti tuu oleen kauheen erilainen kolmen viikon päästäkään vielä, joten!! hmm….
No, lyhyesti ja ytimekkäästi! Esiinnyn kakkosten kanssa nyt loppuviikon, esittäen oman numeron! Jep. 🙂 Näillä mennään mitä on, saan arvostelun numerosta, mikä tietty pitää olla todistusta varten. Saan esiintyä, en tipu ja voin keskittyä tuleviin juttuihin täysillä.
Nämä tossut pääsee nyt lavalle ja myös Kiten ( Kitte Klemettilä) suunnittelema ja ompelema puku ( siitä kuvia myöhemmin)! Mahtava pukusuunnittelija Oh my!!!
Ainiin ja mitä käteen tullaan, niin joka päivä on milli enemmän liikkuvuutta. Ei ihan suoristu vielä kokonaan eikä koukistu. Ero on nyt ehkä se että jos toisen käden peukalon saa olkapäähän, niin vasen jää siitä kymmenen senttiä. Monia hyviäkin asioita on, saan hiukset ite kiinni, pystyn koskettaan mun nenää ja hauis toimii välillä, hah haa!!!
Pitäkää peukut pystyssä loppuviikkoon. LOVEEEEEEEE
Mietintää
Täällä ollaan takaisin Lontoossa. Vaikka tulo tänne takasin jännitti, osittain myös käden kuntoutuksen takia, on ihana olla täällä. Se hetkessä elämisen tärkeys ja vaikeus. Havahduin taas aamulla kouluun mennessä, että kuinka onnellinen olenkaan, kun saan olla täällä. Lämmin ilma ja siihen sekoittuvat hajut. Ruoka tuoksuu ja saasteet maistuu, tubessa haisee hiki ja treenatessa veri maistuu suussa.
Nykyään myös pitäis olla jokapaikassa yhtä aikaa, pitäis twiitata, laittaa kuvia instagrammiin, olla aktiivisesti esillä kaikkialla, tavata uusia ihmisiä ja käydä katsomassa kulttuuria. Tämä liittyen kaikkeen sihen itsensä markkinoimiseen ja nykyaikaan. Ajatukset liikkuu myös alueella, jossa tiedostan, ettei kukaan tule mua täältä kotoa hakemaan. Eli olet siis itsesi markkinoija, tuottaja, ohjaaja ja artisti. Kaiken tämän lisäksi treenaat ja ylläpidät taitojasi ja luot uutta. Miksi oon välillä niin väsyny, no siksi kun kaikkeen tähän pitäis riittää aikaa. Jo pelkästään uusien ideoiden luominen ja niiden alulle pano on välillä raskasta. Kaavakkeiden loputonta täyttämistä ja apuraha tyhjiöön tipahtaminen on tylsää. Silti jostain pitää ammentaa se loputon USKO ja positiivisyys, että jos ei nyt niin ensi kerralla. Tähän myös liittyy tämä omakohtainen opettelu tämän teknologian kohdalla. Oon opetellu leikkaamaan ja editoimaan videoita (huonolla menestyksellä), tekemään omia nettisivuja (jotka ei vieläkään näitä hyviltä) ja yritän twiitata. Hah haa, kuin mummo opettelis näitä asioita. Mikä vi… on #hästäggi? Toissapäivänä yritin skarpata, kun kävin kattomassa yhden tanssi esityksen Havana Rakatan, Peacock teatterissa. Nyt pitää twiitata ja ainut mitä sain aikaseksi oli: Loving this vibes!!! hah hah haaa….. Ainiin, ja muista että pitää olla fiksu ja suoltaa järkeviä sanoja. Heleppoa hommaa! Ei saa ymmärtää väärin, en valita, vain ääneen pohdin. Pitäis varmaan vaan yksikseen höpötellä.
Perskuta kun vaan oisin parempi kirjottaan. Ehkä osittain siksi oon jotenki ajautunu tälle esittävän taiteen alalle. En suostu luopumaan unelmista ja tähtään korkealle, niin että puut heiluu. Siinä ohessa sitten tulee se epätietoisuus mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sirkusartistina ei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Missä oon töissä syksyllä, entä ensi keväänä? Hmm… Siellä missä haluan, toivottavasti.
Kuka breikkaa ja kuka ei. Välillä tuntuu, että ottaa eteenpäin neljä askelta ja tulee takas kolme. Ei saa ladata liikaa painoarvoa jollekin asialle, mitä vain voi tapahtua, hyiiiii kuinka masentavan kuulosta mutta niinkai se on. Pitää vaan helvetisti yrittää!!
Ainiin ja Benjamin Clementine, huh huh mikä tyyppi. Kävin eilen kattomassa Koko:ssa kyseistä artistia, osittain vähän random valintana. Voi kiesus, että oli hyvä keikka. Lavalla oli vain piano ja tyyppi, pukeutuneena johonki pitkään mustaan trenssi tyyppiseen takkiin ja avojaloin. Kaksi spottivaloa vain kohdistettuna häneen ja se alottaa niin, että kylmät väreet menee läpi koko kehon. Sitten se spiikkaa välissä kuiskimalla ja saa yhteyden yleisöön täydellisesti. Kaikki oli ihan hiljaa ja vaan kuunteli. Aika upee tyyppi, joka sai mut myös vuodattaan muutaman kyynelen. Sai se!!
Lasi saa täyttyä
Hei hei hei!!
Paria päivää vaille valmis kipsin poistoon. Kiitos! Tähän sairaslomaan on mahtunut paljon ja vähän. Tämä on ollut pitkä ja lyhyt. Olen rentoutunut, enkä lainkaan. Olin ehyt ja sitten ihan rikki! Kaikki myös kävi niin äkkiä mutta ennenkaikkea tätä kai voisi kutsua mietiskely hetkeksi, jolla myös hoidettiin vanhoja haavoja ja arpia.
Tässä ajassa ehti olemaan omat synttäripäivät, pääsiäinen, jolloin veljen kanssa puhalleltiin munista sisälmyksiä ulos ja jotka maalattiin myös, vappuperuukkeihin sonnustautuneena. Ehti olemaan vappu ja monta vapaa päivää siinä samassa, vaikka eihän ne tässä konkurssissa paina. Näin paljon jääkiekkoa! PALJON. Pääsin näkemään kaikki Oulussa pelatut pelit myös livenä ja pääsin Kärppä humuun myös juhlimaan toisen veljen holhouksessa. Siinä rallissa jäin kakkoseksi, lieko harjotuksen puute vai muistamattomuus Oulun tavoille. Ei hätää, tämä palautu kyllä mieleen ja tuntui. hyh. Eikä tästä ole myöskään puuttunut jalkapallo. Jesh, sitäkin on tullut töllöstä tuijotettua! Yks Haaparannan reissukin kuului tähän settiin. Änkäsin itteni kyytiin ja tartuin tilaisuuteen saada tekemistä ittelleni kun kaveri ilmoitti suuntaavansa sinne yhtenä viikonloppua. En tuonu voita, enkä muutakaan mutta mukava oli käyä, lieko johtu seurasta!
Jossain vaiheessa alko sitten nämä Oulun lomalaisetkin palaileen takasi ja niitäki oli mahollista nähä. Välillä monet oli sairaana ja kiireisiä mutta silti onnistuin onneksi kaikkia näkemään ja pitkiä iltoja niiden kanssa viettämään. Tuli myös käytyä mummot ja muut perheenjäsenet. Voin siis sanoa, että monella tapaa on sielua paikkailtu. Vaikkakin mun suunnitelmiin kuului myös poiketa monessa muussa kaupungissa, missä ei sitten tullu käytyä. Oma lamautuminen ehkä sen suhteen vähän yllätti, eikä laukun raahaaminen yhellä käellä oikein huvittanu, vai oliko se äitin nakkikeitto mikä mut täällä piti. Oli miten oli, aina oli joku jonka kanssa puheltiin puhelimessa. Yleensä joku just sillon ku ittee otti vähän päähän, puhelin soi ja sieltä kuulu moi!
Ääk, mikä vuodatus kirjotus tästä on tulossa, vaihdan suuntaa! Ei vaan nyt oo sellasia kommelluksia, ku oon ollu vaan varovainen, hah!
Tässä on mun jumppakalustoa ollu kuntoutusta varten. Ihmepallosta en luovu vaikka mikä olis ja uutena ostoina oli Casalin kumppari ja remmi voimailuun ja venyttelyyn. http://www.casall.com. Tietenki pitäny muistaa, että kuntoutushan alkaa vasta kun kipsi on veke ja sillon ollaan NOLLA tilanteessa. ( Yks viisas ja komee kaveri sano niin, ei niin komee välttis)
Sitten ihan kädettömänä tietenki oon sallinu ja luvannu itelleni kynsien laittoa. Ei mitään toivoo yksin, joten vahvojen suositusten kautta ajauduin Oulussa sitten Jevgenialle. http://www.salonjevgenia.fi. Vielä kerran ennen kotiin menoa! Ihanaa. Iso asia on myös päästä kampaajalle. AAH, sillonku se luottokampaaja asuu Oulussa, niin olihan sille mentävä. Rakas Päivi loihtii ja sutii. Onneksi tähän voi luottaa tämän valkosen pään kanssa. Yhessä vihataan keltasta, eikä tarvi pelätä että mun tukka tippuu matkalle. http://www.zeal.fi. KIITOS!
WALK, walk, walk. Niket kantaa ja lennättää 🙂 Näissä seuraavissa maisemissa oon tallustellu
Iijoki!
Noh, tämän päätteksi sanon, että tänne jätän kaksi hupparia ilman vasenta hihaa ja veljen L-koon toppatakin, joka on ollut ainut mikä on menny kipsin päälle. Voin myös sanoa, että en kaipaa niitä. Sanon myös sen, että mun lasi on valmis täyttymään ja yli äyräiden läikkymään! Welcome. Eli, se on Back in London!
Auts!
Hei vaan!
Kävi vähän köpelösti ja ikävästi. Juuri ennen esiintymisiä menin ja loukkaannuin sitten 😦 On sanomattakin selvää kuinka paljon otti ja ottaa edelleenkin päähän mutta pikkuhiljaa antaa itsensä ymmärtää, ettei tapahtuneelle voi mitään. Kyseessä oli ihan treeni tapaturma, kylläkin ikävä sellainen mutta väsymyksestä taikka muustakaan se ei johtunut. Vajaa viikko ennen ensi-iltaa omassa läpimenossani tipuin nuoralta ja siinä rytäkässä meni kyynärpää sijoiltaan.
Tuosta toipuessani ja miettiessäni ehti tapahtua monenmoista ja monta katkeruuuden makuista nielaisua nielaistua. Ihanat tytöt oli kylässä Lontoossa mikä oli tietenkin riemastuttavaa ja piristävää. Näin myös muiden esiintymisen kaksikin kertaa ja upeita oli kaikki esiintävät! Samaan aikaan Lontoossa oli myös Circus festarit ja siellä kävin katsomassa Suomalaisia Sanjaa ja Eliseä Capilotractees, (hair hang) esitystä.
Tämän loukkaantumisen jälkeinen viikko oli sekavaa joka sisälsi myös sairaalassa käynnin ortopedillä. No sehän ei hirveesti mihinkään johtanu ja käsi oli edelleen kuin ilmapallo. Päätin lentää suomeen samalla lennolla kaverin kanssa ja suoraan Ouluun. Seuraavat päivät menikin kuin siivillä, oli lääkäriä, magneettia ja suoraan leikkaukseenkin. Kiitos nopeasta toiminnasta täällä päässä, koska magneetissa kuvat näyttikin aika pahalta, hyi. Käsi saatiin korjattua, sanoi lääkäri! Armoton kuntoutus on kohta alkamassa, kuhan tästä kipsistä päästään 4vk:n päästä. Aika käy pitkäksi mutta oon päättäny kuntoutua extra nopeaa, hah haa!!! Kyllä tästä vielä käsi tulee ja koulun käyn loppuun sata varmasti! Kiitos SUURI kuuluu kaikille kavereille, jotka on jaksanu tsempata. Apua, ihan tunteellinen oon sen takia ollu!!!!
Arkinen oleminen on ollu aika hankalaa mutta vinkeitä ratkasujakin on löytyny. Hiukset sain laitettua kiinni imurilla! Kyllä, imurilla. Hätä ei lue lakia. Lenksu suuttimen ympärille kolme kertaa ja tukka imuriin!
Balancing Life 